Sorry my finglish, mutta mennään suoraan asiaan: on toki kaunis ajatus, että tieto järjestäisi itse itsensä, etsisi yhteyttä toisiin ihmisiin tai että tiedon olemus katoaisi, jos sitä koittaa kahlita. Ihan oikeasti näinkin on tosissaan väitetty, ja todisteeksi tiedon jalosta autonomisuudesta on annettu internet. 

Jep, meillä on nykyään Google, tutkijoilla ja opiskelijoilla on usein pääsy entistä kattavampiin maksullisiin tietokantoihin - ja on ihmisälyn kulminoituma: algoritmit. Nehän järjestävät tiedon meille kätevästi ja reilusti, eikö?

Tällainen naiivi ajattelu on jäänyt 90-luvulle jonne se kuuluukin. Ei netistä löydä hevillä neulaa sen paremmin kuin heinäsuovasta. Koska mahdollisia tietolähteitä ja rajaton määrä, tarvitaan lähteiden arviointiin ja säilöntään työkaluja. 

Ennen internetiä ihmisillä oli tapana pitää luetteloita, kortistojakin esimerkiksi VHS-videonauhoista tai CD-levyistä. 

Kortisto-ohjelma tuli mukana ensimmäisten Windowsien mukana, ja monessa perheessa kortteja printtailtiin matriisikirjoittimilla. 

Paperit taas pysyivät paikoillaan mapeissa. Nitoja, klemmari ja yliviivaustussi olivat tiedonhallinnan vasara, joilla napautettiin paikalleen mikä tahansa naula. 

Fyysisten muistikirjojen merkitys ei ole hävinnyt minnekään. Muistiinpanojen teko käsin on monelle luontevin tapa. Ihmisten väliin törpätty läppäri huonontaa mahdollisuuksia lyödä kaupat lukkoon, ja käsin kirjoitetut muistiinpanot ovat joidenkin tutkimusten mukaan oppimisen kannalta paras vaihtoehto. 

Mutta let's face it: tiedelehdet eivät tule kovin monelle printtinä. Kuinka monella on edes printteriä kotona? 

Ratkaisuksi tiedon jakamiseen on annettu pilvipalvelut. Kuinka moni löytää omista pilvistään tiedon helposti? Googlen hakutoiminto omiin palveluihinsa toimii niin sumealla logiikalla, että siitä ei ota helposti selvää.

Lopputulos on kaaos. Linkkejä ja listoja linkeistä ja tiedostoja joiden versiot ovat sekaisin. Nykyisiä työkaluja koitetaan käyttää kuten paperia ja mappia, ja siitä ei tule mitään kuin vatsahaava.

Nyt softa-scenessä trendaavat Personal Knowledge Management -systeemit. Niitä markkinoidaan "toisina aivoina" tai Zettelkeisten-menetelmänä. Tutkija tarvitsee joka tapauksessa myös viitteidenhallintaohjelman ja tavan löytää relevantti kirjallisuus. En väitä olevani tässä mikään guru, mutta olen kysellyt kokeneemmilta. Ohessa mun top 10 tiedon järjestämiseen.

Sorry my finglish, mutta mennään suoraan asiaan: on toki kaunis ajatus, että tieto järjestäisi itse itsensä, etsisi yhteyttä toisiin ihmisiin tai että tiedon olemus katoaisi, jos sitä koittaa kahlita. Ihan oikeasti näinkin on tosissaan väitetty, ja todisteeksi tiedon jalosta autonomisuudesta on annettu internet. 

Jep, meillä on nykyään Google, tutkijoilla ja opiskelijoilla on usein pääsy entistä kattavampiin maksullisiin tietokantoihin - ja on ihmisälyn kulminoituma: algoritmit. Nehän järjestävät tiedon meille kätevästi ja reilusti, eikö?

Tällainen naiivi ajattelu on jäänyt 90-luvulle jonne se kuuluukin. Ei netistä löydä hevillä neulaa sen paremmin kuin heinäsuovasta. Koska mahdollisia tietolähteitä ja rajaton määrä, tarvitaan lähteiden arviointiin ja säilöntään työkaluja. 

Ennen internetiä ihmisillä oli tapana pitää luetteloita, kortistojakin esimerkiksi VHS-videonauhoista tai CD-levyistä. 

En ala luetella kaikkea mitä tämä postaus ei ole, koska voit arvata itsekin: työkaluja kehitetään niin kovalla innolla, että uusia suosikkeja voi löytää esimerkiksi lemppari-sivustostani Product Huntista joka päivä. Moni niistä ei selviä. Älä tee näin, paitsi jos työsi on etsiä ja testata uusia sovelluksia. Ihanan kuuloinen työ, olisikohan sellaisia? Tässä olisi tehtävään ihan oikeasti intohimoinen kandidaati. Uusien sovellusten testailu on mulle karkkipäivä, jonka sallin itselleni tällä hetkellä vain palkinnoksi. Laita työtarjous, niin neuvotellaan! Voisin tehdä hommaa osa-aikaisena.

10 ohjetta, joita tulevaisuuden sinä arvostaa

1. Älä jää Graalin maljan etsimisen luuppiin. Aivan täydellistä ratkaisua sinulle tuskin suorilta tulee. Sovellusten vertailuun löytyy monia alustoja, mutta en ole ainakaan itse löytänyt toimivaa paikkaa akateemisten työkalujen vertailuun.

2. Omalla koulullasi on hyviä ohjeita teille suositeltujen ohjelmien käyttöön. Esimerkiksi tietoturvasyistä teillä voi olla määritetty tarkat rajat. Noudata niitä. Tietovuodot eivät ole leikin asia. Eikä sekään naurata, jos käyttämäsi työkalu ei tee yhteistyötä muiden kanssa. Ohjeita saat esimerkiksi yliopiston kirjastoista.

_Jos_ haluat miettiä muita kuin koulusi tarjoamia vaihtoehtoja, ota huomioon nämä:

Yhteentoimivuus! Tämä on tietty muna-vai-kana-ongelma, jos olet miettimässä koko settiäsi uudelleen. Näillä voit päästä alkuun: 

- Käyttöjärjestelmä. Jos aiot investoida johonkin aikaa tai peräti rahaa, selvitä onko systeemi ensisijaisesti käyttämällesi järjestelmälle suunniteltu. Monet palvelut tarjoavat parastaan vain yhdelle järjestelmälle, vaikka kertovat kansilehdillä muuta. (Esim. NVivon täydet toiminnallisuudet ovat vain Windows-versiossa. Ulysses-kirjoitusohjelma tai suosittu muistiinpanoappsi Bear toimii vain Macille.) Lisäulottuvuus tulee, jos systeemiä on tarkoitus käyttää myös mobiilisti. Jos aiot, niin katso onko iPhone ja Android Appi jo olemassa vakaa. Ei kannata tuudittautua siihen, jos lupaavat jonkun tulevan "Soon.". Ja ensimmäiset versiot on yleensä riisutumpia ja bugisempia.

Macci-käyttäjien kannattaa ottaa huomioon semmoinenkin juttu, että jotkut sovellukset on optimoitu uudelle M1-prosessorille. Jos tällainen vaihtoehto tarjotaan ja sinulle on uudempi Macci, niin lataa ihmeessä se versio. Muuten ohjelma saattaa jopa kaatuilla, eikä ainakaan osaa hyödyntää uuden hienon prossun ominaisuuksia. 

M1-prossu-Maceille saa muuten myös monia iPhoneille tarkoitettuja appseja! Etenkin kuvan- ja videonkäsittelyssä näistä voi olla hyötyä. Katso Apps Storesta lisää.

2. Selain. Jos sinulla on syitä käyttää justiinsa tiettyä selainta, niin katso, toimiiko tarvittavat laajennukset siihen. Minulla ei jostain syystä aina toimi M1-prossu-Macin Chromella esimerkiksi yliopiston sivut! Safarilla toimii, mutta tällä hetkellä Zoteron Safari-plugin on rikki :(

3. Integraatio ainakin kirjoitusohjelmasi kanssa. Word, Docs, Scrivener, Ulysses, Overleaf ovat käytettyjä, ja eri viitteidenhallintajärjestelmät toimivat näiden kanssa eri tahtia, jos ollenkaan. 

Ja sitten: 

3. Etenkin uudet palvelut saattavat kadota nopeasti. Ne ostetaan, tai homma ei tuottanut. Selvitä, miten saat tarvittaessa otettua datasi ulos järkevässä muodossa ja siirrettyä toiseen systeemiin.

4. Koita selvittää hinnoittelu. Se ei valitettavasti ole aina läpinäkyvää. Suurin osa systeemeista sanoo etta Start Free! - mutta se voi tarkoittaa hyvin eri asioita. Jotkut kaupalliset palvelut tarjoavat ilmaisen tai kohtuuhintaisen version, toisista pamahtaa jopa satojen eurojen lasku, kun koeaika loppuu. 

Vertailua vaikeuttaa mm. Apple Storen valillä epäläpinäkyvä hinnoittelu. Hinnat voivat olla dollareissa, mutta eurohintainen ostos onkin kalliimpi kuin mitä kurssin perusteella arvelisi. Päälle voi lätkähtää paikallinen arvonlisävero.

Monia tuotteita tarjotaan nipuissa. Esimerkiksi Applen Setapp vaikuttaa suositulta, ja se sisältää lisenssin suosittuun kirjoitustyökaluun Ulyssekseen. 

Jälleen, uudet hienonnäköiset betaversiot saattavat olla ilmaisia - ja myös bugisia - ja muuttua maksullisiksi. 

5. Open source projektit ovat usein käyttäjälle ilmaisia. Kannatan koko ideologiaa, ja kirjoitan siitä lisää toisaalla. Open source ohjelmistoa kehittää yhteisö - usein rakkaudesta lajiin. Olisi siis reilua, että ohjelmistoja käyttävät osallistuisivat niiden kehittämiseen. 

Jos valitset open source -ohjelmiston, kannattaa tsekata ainakin nämä: onko projekti elossa? Näkyykö Githubissa vilskettä? Hyvä, jos näkyy. Onko bugitikettejä paljon auki suhteessa muuhun? Onko niihin reagoitu? Jos huomaat useamman ihmisen raportoivan samasta asiasta ilman että siihen reagoidaan aikoihin, funtsi hetki.

6. Akateemisten projektien tuotokset

Nämä ovat itseäni syvästi risova asia, johon itsekin olen syyllinen. Monessa projektissa tarkoituksena on kehittää avoin työkalu. Monet niistä ovat loistavia! Mutta kun projekti loppuu, surullisen usein loppuu myös ylläpito. Näitä hylättyjä projekteja on netti ja linkkilistat väärällään. Joskus projekti on saanut uuden elämän osana toista - mutta usein vastassa on vain ilmoitus, että "discontinued". Näiden käyttö varauksella, jos ylipäätään enää toimivat.

Jos löydät hyvän työkalun ja haluat sille onnea ja menestystä, osallistu! Lahjoita rahaa patreon kampanjan kautta, tai ainakin klikkaa projekti tähdellä Githubissa. Voit antaa arvosteluja palveluissa kuten xxx - tai jakaa tietoa niistä kanavissasi, kuten minä tässä blogissa.

Litmaps on ollut mun käytetyimpiä palveluita monta kuukautta.

Google, Google Trends ja Twitter.

Google Charts.

Zotero.

Whismical. Käytössä mulla ideointiin, luentomuistiinpanoihin ja yhteistyöproggiksiin. Kun haluan tehdä samasta asiasta viilatun version, siirryn Flowcharttiin.

Hypothesis. 

Tropy.

Taulukot. Ihan oikeasti. Mä ajattelen taulukoina, oon käyttänyt yleisimpänä työkalunani taulukoita ja well, mä vaan tykkään siitä ihanasta selkeydestä kun asiat on omissa sarakkeissaan valmiina käsiteltäväksi. Aiemmin käytin Exceliä, viimeaikoina paljon Google Sheetsiä. Macin Numbers toimii omalla jännällä logiikallaan, eivätkä Excel-tiedostot aina avaudu oikein. On tullut murhetta. En suosittele näiden välillä vemplaamista, jos ei ole ihan varma mitä on tekemässä.

Taulukot on nykyään myös siirtyneet tälle vuosituhannelle. Innokkaana taulukkoihmisenä olen näitä uutuuksia testaillut, mutta en ole vielä päättänyt mikä olisi vaivan arvoinen valinta. Myös top ten työkalu Flourish sekä LucidChart tarjoavat omat sovelluksensa "'älytaulukoihin". Mä kuitenkin tykkään simppeleistä ja läpinäkyvistä asioista, joten pitäydyn pitkälti älyvapaissa vaihtoehdoissa.

Flourish

Zettlr

Walling. Maksullinen.

LucidChart. Tämä sopii insinöörimäiseen piperrykseen, kun haluat saada tarkkaa jälkeä. 

Journoportfolio.

Ensimmäinen suunnistuskohde ovat perinteiset viitetietokannat, joihin saa yleensä saa lisenssit ja ohjeet omalta koululta. Katso sieltä. Web of Science ja Scopus, ja hiukka erityyppiset palvelut kuten JSTOR. 

Näiden lisäksi Google Scholar on nopeaan tarkasteluun ässä. Se kuitenkin löytää myös muita kuin indeksoitua tiedekirjallisuutta, joka on kiva juttu jos haluat löytää myös opinnäytetyöt ja Google Books -tulokset, mutta huonompi juttu jos haluat saada haaviin pelkkää Tiedettä. Katso Google Scholar -tärppejä Aaron Tayn blogista. 

Kirjanmerkit, muistiinpanot koneelta tai liikenteestä. Kaupallisia sovelluksia: Myös: Milanote (kalliimpi, visuaalisesti notkeampi) ja hurumycket more. En edes koita pysyä kärryillä tästä skenestä. Sanonpa vaan että olen kuullut suosituksia näistä: Bear, Raindrop.io ja tietty industry standard Pocket. 

Ja ta daa sitten next step: vara-aivot! Obsidian, Roam Research ja kirjoitustyökalun ja Zettelkeisten-menetelmän funktionaalinen yhdistelmä Zettlr.

Muistiinpanovälineissä näyttäisi olevan muutamia, osin limittäisiä trendejä. 1. Minimalistinen markdown 2. Scrapbook/Moodboard -tyyppinen visuaalisuus 3. Linkittäminen 4. Luokittelu tagien ja avainsanojen perusteella 5. Tabimanagerit ja kirjanmerkkisovellukset.

Markdown-hittejä ovat Macille käyvä Bear tai varsinainen kirjoitusalusta Ulysses. 

2. Scrapbookeista Milanote tai Raindrop.io

Myös muut sovellukset tarjoavat do not distrack 

Ai että mitä? No, tutkimiseen tarvitaan usein muutakin kuin tiedelehdissä julkaistuja matrikkeleita. Tässä parit tärpit.

Tällä hetkellä käytän viitteidenhallintajärjestelmänä Zotero. Se ei varmasti ole suurin eikä kaunein, mutta se on ilmainen joten monella käytössä. Lisäksi Zotero on yhdistettävissä moneen muuhun sovellukseen. Zotero on nonprofit-organisaatioiden ja vapaaehtoisten ylläpitämä open source -systeemi. Siihen on saatavilla paljon lisäpulikoita eli plug-inejä - mutta nämä pulikat elävät vähän omaa elämäänsä. Moni on yksittäisen kehittäjän tekemiä, eikä kaikkia enää ylläpidetä. Toimivien ja hyödyllisten plug-inien löytäminen on juttu sinänsä, sanon siitä sanasen seuraavassa osiossa.

Ite sanoisin, että kannattaa ottaa käyttöön se systeemi, jota käyttävät muut nykyisessä projektissasi. Tiedot saa yleensä siirrettyä järjestelmästä toiseen, ja toimintalogiikka on suunnilleen sama. Eri järjestelmissä on omat hienoutensa esimerkiksi uusien artikkelien suosittelemiseen, ja monet kaupalliset palvelut paukuttelevat henkseleitä ja sanovat olevansa siihen paras. 

Kaupallisista palveluleista: ainakin Helsingin yliopisto tarjoaa ja suosittelee tällä hetkellä Endnote-palvelua. Jotkut ovat tarjonneet Mendeleytä. Mendeley on käyttökokemukseltaan Zoteroa smoothimpi, ja siihen kuuluu oleellisesti "tiedesome" -ominaisuus: monet julkaisijat näyttävät, kuinka moni on ladannut tietyn paperin Mendeleyihin. Käytin Mendeleytä ja olin siihen oikein tyytyväinen aikoinaan, mutta silloin en saanut työkoneeni selaimeen tai tekstinkäsittelyohjelmiin ladattua lisäosia, joilla tallentaa viitteita ja tehdä kirjallisuusluettelo tekstiin. 

Se on varmasti oikein hyvä, mutta ite en ole sitä tässä vaiheessa edes kokeillut, lähinnä koska olen viime aikoina tehnyt yhteistyötä ihmisten kanssa, jolla sitä ei ole. EndNote on on Clarivate-korporaatioita joka omistaa mm. Web of Science -viitetietokannan ja uudemman, fiinin xx-palvelun. Näistä synergioista on varmasti apua relevantin kirjallisuuden suosittelussa. Ite suhtaudun hiukan nihkeästi siihen, että systeemi tuntuu olevan niin tiukasti sidottu juuri Web of Scienceen.

Muita mulle suositeltuja; Bibtext, koska toimii LaTexin kanssa. Taitaa olla vaan Macille? Kovasti kehuttu open source -projekti joka tapauksessa.

Kaupallisia: papercube, xx, xx. 

Scite sijoittuu kai johonkin viitteidenhallintajärjestelmän ja kirjallisuusskannauksen välimaastoon. Palvelu on lupaava, mutta sitä ei saa helposti maksuttomaan trialiin. Scite tarjoaa kuitenkin ilmaiseksi Chrome- ja Zotero-pluginin!

Käytän kirjoittamiseen Zettlr-sovellusta. Zettlr suosittelee joko Zoteron tai JabRefin käyttämistä. Tietääkseni JabRefiä ei kuitenkaan enää ylläpidetä, joten Zotero on luonnollinen valinta. Muista viitteidenhallintajärjestelmistä ei ilmeisesti automaattisesti päivittyvää exporttia JSON-muodossa saa tässä vaiheessa ulos, joten viitteiden lisääminen vaatisi yhden lisälenkin.

Eikö ole hauska sana? Nykyään multimedia on oletusarvo, ja on erikseen sovelluksia jotka ovat nimenomaan monomedioita: moni tykkää kirjoittaa tai tehdä muistiinpanoja cleanilla mustavalkoisella tekstillä. 

No mutta, multimedian tuottamisen pitäisi kai kuulua jokaisen late modern capitalism -yksilön rooliin. Ja näistä työkaluista sanon suoraan: en tiedä. Olen vemplannut eri sovellusten ja lisenssiratkaisujen välillä parisen vuotta. Käytännössä olen käyttänyt allaolevia, mutta en voi sanoa niiden olevan välttämättä itseään kunnioittavan multimeedion vakavastiotettavia välineitä. Kätsyjä joka tapauksessa.

Inshot, Picsart, Androidin ja Samsungin omat valokuva-appsit. 

I am a freelance copywriter based in Manchester, UK. You can follow me on social media with the links below.